Maanantaina kiidin nelikaistatietä kohti Skinnarilaa miettien, kuinka kesytän itseni koulumoodiin. Parkkipaikalle saavuttuani kirosin 306 ratin takana tyhjän ruudun metsästämisen vaikeutta. Lopulta tyylikkäästi kymmenen minuttia myöhässä; upea aloitus, pakko myöntää itsekin.
Haalareihin pukeutuneita tutoreita, pään sekoittanut koulukierros, moniuloitteinen luokka, esittäytymisiä ja ryhmäytymistä. Nimien päähän pänttäämistä.
"Mie oon Essi. Kodittomana kotikaupungissa, opiskelijana vieraileva tähti Lappeenrannassa. Moi."
ATK-tunnilla "opiskelin" kuinka tekstiä copytaan ja pastetaan, mistä löytyy euronmerkki ja kuinka fonttia muutetaan, sekä tietenkin sen kaikkein tärkeimmän: kuinka tallennetaan tiedostoja. En osannut kuin huokailla ja heilutella jalkoja pöydän alla liian korkealla tuolilla istuen.
"Epäonnistumisen vaara on suuri, kun kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta."
Päräyttävä alkuviikko kaiken kaikkiaan. Koulusta, alimmasta kerroksesta löytyy onneksi henkilökohtainen avustaja ja psyykkinen tuki. Olen hyvin hämmentynyt koulun laajasta liikuntatarjonnasta! Kaksi salia, ryhmäliikunnat, kamppailulajit ja mitä kaikkea. Esteettisesti hyvin kaunis koulu ylipäätään. Avara, orgaanisia materiaaleja, värejä, ikkunoita kaikkialla. Viihdyn.
Etelä-Kurjala on toden totta onnistunut yllättämään positiivisesti.
Tästä on hyvä jatkaa.
Oi vaikuttaa ihanalta! <3
VastaaPoista