Koulu on osoittautunut todelliseksi haasteeksi. Kampus on kamalan sekava kaikkineen yliopiston rakennuksineen, tunnille mennessä sitä jo valmiiksi pelkää kuinka monta uutta tehtävää mahtaa tulla. Laskujeni mukaan niitä on tällä hetkellä 11 tekemättä. Onhan sentään yhdeksän lähiopetuspäivää jo mennytkin. Everything 's gonna be alright, everything 's gonna be alright.
Kokonaisvaltaisesti koulun aloittaminen täällä Etelä-Kurjalassa on muuttanut niin treenit kuin ystävien tapaamisetkin. Mie kaipaan ihan kamalasti miun vähäisiä, mutta sitäkin tärkeempiä Tampereella sijaitsevia oman elämänsä supersankareita! Ja hei myöskin Helsinki ikävä. Vierailin Tampereella viikonlopun, mutta aika juoksi juoksemistaan, enkä mie oikein mitään ehtinyt. Paitsi olla kolmekymppisillä, tehdä toverin muuton ja puspus puutalotuparit! Kotivaimolle vein terveisiä Kesämäen leipomosta ja "heti heruu piirakkaa"!
http://crossfitlpr.com/ Siinä se tuleva sitten on. Peruskurssi alkaa Turkin loman jälkeen. Salijäsenyys Tampereella on nyt irtisanottu, kaappi odottaa tyhjentäjäänsä ja maailman paras Personal Trainer haluaa jatkaa miun kanssa treenaamista kaikesta huolimatta. Mie en enää tienny miten päin miun pitäisi olla, kun olin jo suhtautunut siihen, että nyt meni kaikki. Niin loistava sali kuin treenien tuki ja kannustus. Hän itse ehdottaa, että josko vielä treenattaisi yhdessä, vaikka sijaitsenkin koulun takia kaukana. Ilmoittelisin aina kun saavun Tampereelle ja haluan treenata, niin hän järjestää aikaa kalenteristaan. Itketti ja ihan todella, rehellisesti itketti. Tuli olo, ettei ihan kaikki olekaan koulun takia menetetty. Ja se, että joku jaksaa uskoa miun pystyvän niihin tavoitteisiin, joita on asetettu! Kehtasi vielä tokaista puhelun lopuksi "mie en yhtään epäile, etteikö siun kunto Crossfittiin riittäis, muistat vaan kiinnittää huomiota selän asentoon." Allekirjoittanut itse epäilee asiaa todella vahvasti, mutta odotan jo rääkin alkamista. Se pitää pään kasassa ja kroppa huutaa treenin tarvetta.
Auto meni rikki ja olen kulkenut tämän viikon koulukaverin kyydissä. Huomattavasti paremmin on hereillä koulussa kun automatkan pystyy jakamaan jonkun kanssa! Tänäänhän on etäpäivänä, jonka tarkoituksena on tehdä rästissä olevia tehtäviä, eikä esim. päivittää blogia. Tärkeimmät ensin!
Viimeaikoina ollut mielessä tupakoinnin lopettaminen. Josko sitä hankkisi sähkötupakan ja vierottautuisi moisen avulla tuosta keuhkoja syövästä epäterveellisyyden huipusta. Ei epäilystäkään siitä, etteikö treenit alkaisi menemään vielä paremmin, hapenottokyky parantuisi ja ihonkin kunto siinä samalla. Super vinkkejä otetaan vastaan, kuinka tästä päästään parhaiten eroon.
Lisää mustanruskeaa kahvia, jossa lusikka seisoo. Silmät auki, ajattelu oravanpyörätasolle ja koulutehtävien kimppuun. Bikinitkin täytyisi ostaa, sillä lähtö lämpimään koittaa ensiviikolla, eikä miulla ole alaosasta tietoakaan!
Ja näihin tunnelmiin http://www.youtube.com/watch?v=WhBoR_tgXCI
Hei, sulla on kiva blogi :) Olen myös miettinyt sairaanhoitajaksi opiskelua, mutta haluaisin yrittää päästä aikuiskoulutukseen, jottei ihan kokonaan töitä tarvitsisi lopettaa. Olisi kiva kuulla miten opintosi edistyvät ja millaisia asioita opiskelette :) Pidän myös vapauden tunteesta, joka toisinaan välittyy tekstistäsi. Lähinnä tarkoitan kykyäsi ja haluasi tehdä elämästäsi omasi näköisen. Kai yritän sanoa, että tekstisi voi olla todella inspiroivaa, herkkää ja hyvälle tuulelle saavaa :) Jos vielä Crossfit-harrastuksesta jotain kirjoittaisin. Olen myös harrastanut Tampereella kyseistä lajia. Kuntohan siinä nousee, mutta toisaalta laji tuntui aikamoiselta kultilta. Löysin vanhan, mutta hyvän artikkelin jonka kanssa olen kyllä samaa mieltä. http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/152644-kuntosali-luopui-crossfit-aatteesta
VastaaPoistaKiitokset vielä mukavista lukuhetkistä :)
Voi tätä onnellisuuden määrää, kun saa moista palautetta! Kiitos äärettömästi mielenkiinnostasi ja kommentistasi.
PoistaTulen kirjoittelemaan kuinka opinnot edistyy, miten stressifinnit valtaa naaman ja elämä kaatuu koulun osalta. No ei vaiskaan :) Onhan tämä alku aivan hullua, miettii mihin soppaan onkaan lusikkansa onnistunut laittamaan. Kuuden vuoden jälkeen itsensä kesyttäminen koulunpenkkiin on todella hankalaa, etenkin kun olen niin tekevä ja menevä persoona. Vaikkakaan koulupäiviä ei ole kuin maanantai - keskiviikko. Keskittymiseni herpaantuu samantien kun joutuu istumaan alas ilman, että konkreettisesti tehdään jotain.
Treenien suhteen oli pitkä mietintä mitä alkaa tehdä. Personal trainer on ollut suuri osa miun elämää ja hänen "pois jääntinsä" tuo tyhjän aukon. Tarvitsen treenin, joka on todellista itsensä ylittämistä ja rääkkiä, näin ollen ajattelin heittäytyä kokeilemaan crossfittiä. Toivottavasti ainankin avittaa tavoitteiden saavuttamisessa ja laji antaisi sen mitä treeniltä odotan. Tällä hetkellä ei ole vielä mitään kuvaa siitä, millaista tuleva tulee olemaan. Crossfit on joko muutaman kuukauden kokeilu, tai mahdollisesti se kauan kadoksissa ollut "oma juttu". Sen tietää sitten ensikuussa kun on tullut kokeiltua :)
Kaikkea ihanaa elämääsi.
-Essi