Elämänmuutokset.

Koulun aloitettuani olen todella voinut heittää hyvästit sille ajatukselle, että käyn koulua Lappeenrannassa maanantaista keskiviikkoon, siirryn keskiviikkoisin Tampereelle jossa sijaitsen loppuviikon.

Koulu on osoittautunut todelliseksi haasteeksi. Kampus on kamalan sekava kaikkineen yliopiston rakennuksineen, tunnille mennessä sitä jo valmiiksi pelkää kuinka monta uutta tehtävää mahtaa tulla. Laskujeni mukaan niitä on tällä hetkellä 11 tekemättä. Onhan sentään yhdeksän lähiopetuspäivää jo mennytkin. Everything 's gonna be alright, everything 's gonna be alright.

Kokonaisvaltaisesti koulun aloittaminen täällä Etelä-Kurjalassa on muuttanut niin treenit kuin ystävien tapaamisetkin. Mie kaipaan ihan kamalasti miun vähäisiä, mutta sitäkin tärkeempiä Tampereella sijaitsevia oman elämänsä supersankareita! Ja hei myöskin Helsinki ikävä. Vierailin Tampereella viikonlopun, mutta aika juoksi juoksemistaan, enkä mie oikein mitään ehtinyt. Paitsi olla kolmekymppisillä, tehdä toverin muuton ja puspus puutalotuparit! Kotivaimolle vein terveisiä Kesämäen leipomosta ja "heti heruu piirakkaa"!

http://crossfitlpr.com/  Siinä se tuleva sitten on. Peruskurssi alkaa Turkin loman jälkeen. Salijäsenyys Tampereella on nyt irtisanottu, kaappi odottaa tyhjentäjäänsä ja maailman paras Personal Trainer haluaa jatkaa miun kanssa treenaamista kaikesta huolimatta. Mie en enää tienny miten päin miun pitäisi olla, kun olin jo suhtautunut siihen, että nyt meni kaikki. Niin loistava sali kuin treenien tuki ja kannustus. Hän itse ehdottaa, että josko vielä treenattaisi yhdessä, vaikka sijaitsenkin koulun takia kaukana. Ilmoittelisin aina kun saavun Tampereelle ja haluan treenata, niin hän järjestää aikaa kalenteristaan. Itketti ja ihan todella, rehellisesti itketti. Tuli olo, ettei ihan kaikki olekaan koulun takia menetetty. Ja se, että joku jaksaa uskoa miun pystyvän niihin tavoitteisiin, joita on asetettu! Kehtasi vielä tokaista puhelun lopuksi "mie en yhtään epäile, etteikö siun kunto Crossfittiin riittäis, muistat vaan kiinnittää huomiota selän asentoon." Allekirjoittanut itse epäilee asiaa todella vahvasti, mutta odotan jo rääkin alkamista. Se pitää pään kasassa ja kroppa huutaa treenin tarvetta.

Auto meni rikki ja olen kulkenut tämän viikon koulukaverin kyydissä. Huomattavasti paremmin on hereillä koulussa kun automatkan pystyy jakamaan jonkun kanssa! Tänäänhän on etäpäivänä, jonka tarkoituksena on tehdä rästissä olevia tehtäviä, eikä esim. päivittää blogia. Tärkeimmät ensin!

Viimeaikoina ollut mielessä tupakoinnin lopettaminen. Josko sitä hankkisi sähkötupakan ja vierottautuisi moisen avulla tuosta keuhkoja syövästä epäterveellisyyden huipusta. Ei epäilystäkään siitä, etteikö treenit alkaisi menemään vielä paremmin, hapenottokyky parantuisi ja ihonkin kunto siinä samalla. Super vinkkejä otetaan vastaan, kuinka tästä päästään parhaiten eroon.

Lisää mustanruskeaa kahvia, jossa lusikka seisoo. Silmät auki, ajattelu oravanpyörätasolle ja koulutehtävien kimppuun. Bikinitkin täytyisi ostaa, sillä lähtö lämpimään koittaa ensiviikolla, eikä miulla ole alaosasta tietoakaan!

Ja näihin tunnelmiin http://www.youtube.com/watch?v=WhBoR_tgXCI

Sairaanhoitajaopiskelija ilmoittautuu palvelukseen.

Levottomat jalat, takapuolen puuduttavat penkit, liian vähäiset yöunet, 1.95 hintaiset kouluruoat. Niistä on alkuviikko tehty.

Maanantaina kiidin nelikaistatietä kohti Skinnarilaa miettien, kuinka kesytän itseni koulumoodiin. Parkkipaikalle saavuttuani kirosin 306 ratin takana tyhjän ruudun metsästämisen vaikeutta. Lopulta tyylikkäästi kymmenen minuttia myöhässä; upea aloitus, pakko myöntää itsekin.

Haalareihin pukeutuneita tutoreita, pään sekoittanut koulukierros, moniuloitteinen luokka, esittäytymisiä ja ryhmäytymistä. Nimien päähän pänttäämistä.
"Mie oon Essi. Kodittomana kotikaupungissa, opiskelijana vieraileva tähti Lappeenrannassa. Moi."

ATK-tunnilla "opiskelin" kuinka tekstiä copytaan ja pastetaan, mistä löytyy euronmerkki ja kuinka fonttia muutetaan, sekä tietenkin sen kaikkein tärkeimmän: kuinka tallennetaan tiedostoja. En osannut kuin huokailla ja heilutella jalkoja pöydän alla liian korkealla tuolilla istuen. 
"Epäonnistumisen vaara on suuri, kun kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta."

Päräyttävä alkuviikko kaiken kaikkiaan. Koulusta, alimmasta kerroksesta löytyy onneksi henkilökohtainen avustaja ja psyykkinen tuki. Olen hyvin hämmentynyt koulun laajasta liikuntatarjonnasta! Kaksi salia, ryhmäliikunnat, kamppailulajit ja mitä kaikkea. Esteettisesti hyvin kaunis koulu ylipäätään. Avara, orgaanisia materiaaleja, värejä, ikkunoita kaikkialla. Viihdyn.

Etelä-Kurjala on toden totta onnistunut yllättämään positiivisesti.
Tästä on hyvä jatkaa.

Takaisin kotona.

Aamukahvia sinisestä Taika-sarjan suuresta kupista Kortelahdenkadulla.

Torstaista maanantaihin aikaväli Lappeenrannan seudulla otti ja sujahti hetkessä.
Toverini luona ehdin yökyläillä, katsottiin 21 tapaa pilata avioliitto. Hän itsehän on ehtinyt juosta alttarille saakka ja odottaa toista lastaan, mie vieressä hihittelen ainankin lähes koskemattomana.  
7. Hanki päihdeongelma 19. Epäile 3. Päätä toisen puolesta 11. Ripustaudu 4. Kontrolloi 

Lauantaina ihanainen Lontoosta kotiin käymään tullut isosiskoni järjesti illanistujaiset. Meitä oli alta kymmenen henkeä. Istuttiin terassilla, poltettiin laittoman paljon tupakkaa, viinitonkat tyhjeni kohtuullisen hyvin ja onnistuin kodasta sisälle kiirehtiessäni kompastua ihka elävään mäyräkoiraan, jonka seurauksena telemarkkasin kivetykselle taittaen vasemman nilkkani. Samainen nilkka, joka muutama hetki taaksepäin oli Flow'ssa joutunut kovaan kohteluun. Mustelmat edelleen muistuttaa. Nyt ei tullut liiemmin tapaturmajälkiä, mutta kipua ja ongelmia nilkan taittamisen suhteen kylläkin.

Eilen sitten palasin takaisin Tampereelle. Lainasin isältä sielukasta autoa, pakkasin matkalaisia kyytiin Lappeenrannasta ja painoin kaasua. Olo oli kuin treffeille menevällä, miun vatsa oli täynnä perhosia ja jännitystä ilmassa. Suuri kaipaus kaupunkiin, joka on koti ja etenkin kotivaimoa, jonka luokse itseni majoitin.

Hain rinkkani menetetyn kämppiksen luota eilen. Loppuviikostahan selvisi, etten voi viedä tavaroitani hänen häkkivarastoonsa kuten oli suunniteltu. Sillä tämä vuokraisännän valitseman kämppiksen vanhemmat raahaavat hänen tavaransa sinne varastoitumaan ja hän voi sitten joskus maailmalta asuntoon saavuttuaan katsoa varastosta käsin tavarat mitkä haluaa taloon saakka viedä. Näin ollen olen taas ilman varastoa. Sielunsisko muuttaa kuun lopussa pois kodistaan, jossa tällä hetkellä huonekalut sijaitsevat. Huomenna isä ajaa Lappeenrannasta ja tulee hakemaan kaikki tavarat porukoiden aittaan, kun ei näistä sijoituksista nyt tahdo tulla mitään. En tiedä milloin kodittomuus päättyy, mutta eipähän tarvitse stressata siitä, että onko varastointiaika nyt 3 viikkoa vaiko 3 kuukautta. Ei enää jalkojen alta mattojen vetoa sen suhteen. Kanin haen hoidosta ja rakennen sille mökin takapihalle, niin voi onnellisena syödä ruohoa ensilumiin saakka.

Tasan viikon päästä on toinen koulupäivä meneillään. Miuta jännittää pahaan oloon saakka. Millä keinoilla mie saan oman villin itseni kesytettyä koulumoodiin?

Minkä suunnan valitsen?

Saavuin eilen Etelä-Kurjalaan.

Asumiskuviot on olleet hyvinkin tapetilla tässä viimeaikoina ja etenkin päivinä.
Mie olen elämäni aikana asunut kolmessatoista eri osoitteessa. Maalta kaupunkiin. Valto Käkelän Kadulla 50 hengen kommuunissa, Mäkelänkadulla kaksiossa hyvin muistojen kera, Lapintiellä vanhassa saippuatehtaassa, Neljännellä linjalla katastrofiin saakka, Leiviskätiellä couch surfingin kulta-aikaan kuin Hämeenpuistossa hovin ja palvelijoiden sisäänkäyntien keskuudessa. Ja niin monessa muussa. Viimeisimmässä osoitteessa sijaitsi bordelli kolmannessa kerroksessa, yläkerrassa asui naapuri joka joi itsensä viinapsykoosiin lähes päivittäin, sytytteli asuntoaan tuleen aika ajoin, naapurit tappeli vasten miun ulko-ovea ja hallitukseen oli valittu pelkkiä toisten asioihin puuttujia. Syvät pahoittelut siitä, että pyörä oli ylimääräisellä lukolla kiinni omassa ranskalaisessa parvekkeessani ja jouduitte hallituksen voimin seisomaan parvekkeeni alla miettien, mitä tehdä tälle elämiänne järisyttäneelle tilanteelle. Kiitos ilmoitustaululla ja lopulta pyörässäni kiinni olleesta lapusta.

Ensin oli tarkoitus muuttaa Tahmelaan, jonka kariuduttua sitten otin elämän suunnaksi kodittomuuden, sanoin itseni irti työstä ja heittäydyin tähän vapauteen. Oli tarkoitus muuttaa vähäinen omaisuuteni sekä itseni Koskipuiston tuntumaan, onnellistua kämppiksen kanssa ja rakentaa rakkauden täytteinen koti. Mutta toistamiseen kaikki meni puihin. Tälläkin kertaa asioita, joihin en voi itse vaikuttaa vaan ne langat ovat aivan muiden ihmisten käsissä. Nyt ihmisen, joka ei ole edes tavannut miuta, mutta on päättänyt valita jo menetetylle kämppikselle asuintoverin. Ei kukaan vain voi tehdä niin, vaikka istuisi kuinka suuren ja valtaisan rahakirstun tai minkä tahansa moisen päällä. Ei raha ole valtaa tässä kohdin. Jokaisen koti on pyhä paikka, eikä sinne voi muuttaa kukaan, jota ei ole itse sinne halunnut. Onhan tupakointi maailman suurin ja pahin asia, ilmeisesti se määrittelee ihmiset hyvyyteen ja pahuuteen, tämän keissin pohjalta ainankin.

Tavarat häkkivarastosta täytyisi siirtää toiseen, sillä varastointiaika päättyi lyhyeen. En tiedä mistä lainaan autoa, asia olisi hoidettava mahdollisimman pian. Kanille täytyisi hankkia uusi sijoituspaikka, tai vaihtoehtoisesti tehdä lapaset. Kissat onneksi ovat onnellisesti sijoitusperheessä. 1½ viikon päästä alkaa maanantaista keskiviikkoon oleva koulu Etelä-Kurjalassa, treenit syyskuun alussa palaavat aikatauluun Tampereella. Onneksi pian on syyskuun loppu ja voin viikon rentoutua Turkissa.

Olisi mahdollisuus muuttaa toverin kanssa asumaan kotiin, joka yhdessä voitaisi valita. Täytyisi ensin käydä omia tunteita ja ajatuksia läpi, tai olenhan tässä sitä projektia tehnytkin. Kelannut ees sun taas. Voisipa tunteilleen hankkia paikoillaan pysyvät filtterit. Olla heilumatta, kellumatta, liitelemättä ja palaamatta. Mutta. Heikkoja kohtia. En voi kuin myöntää ja myötäillä.

Kosmetologisisko sai juuri valmiiksi kasvohoitoni. Poltan syntisen tupakan, hyppään suihkuun ja otan rennon rämän Peugeotin alleni suunnatakseni toverin luo viettämään perjantaita. Lappeenranta, voihan.

Täytyisikö hankkia koti vaiko vain seilata, lillua, kellua ja antaa virran viedä? En tiedä. Todellakaan.

Kuka mie oon, mistä mie tuun. Mitä miun kuuluu tuntea.

Eilen illalla junailin itseni Tampereelle.
Tänään istuin keittiönpöydän ääressä ja itkin.
En niinkään surua tai iloa, helpostusta tai huojennusta. Kyyneleet vain tippuivat suoraan teekuppiin. Hetki ennen olin seisonut tupakalla vesisateessa teekuppi kädessä, villapaitaan ja huiviin kääriytyneenä kengät märkänä. Syksymood, ääneen todennut.

 

Olen koko päivän lukenut. Itsestäni. On ollut hieman vaikeaa sisäistää tätä kaikkea. Liikaa lauseita, jotka on itseltäni kirjoittamatonta ulosantia.  Kun mie tiedän ennen kuin sie tai kukaan muu tietää. Se on vaan tosi. Mie näen, kuulen, aistin ja tulkitsen.

"Jokaisella muodolla on oma symboliikkansa, jota sinä tietämättäsi tulkitset, ja suhtaudut sen mukaisesti ympäristöösi. Et siis lopulta itsekään pysty sanomaan, miksi joku asia ei ole kohdallaan, sinä vain tiedät sen. Onko siis mikään ihme, jos sinua katsellaan hiukan viistoon yrittäessäsi korjata tilannetta, joka näennäisesti on täysin kunnossa. Kun askendentti vielä liittyy ennen kaikkea ihmissuhteisiin, saattaa elämästäsi muodostua melkoinen taakka sinulle itsellesi. Seuratessasi ja korjatessasi läheisten ihmisten asioita saattaa oma elämä jäädä kokonaan elämättä, ja mitäs siitä voi muuta seurata kuin katkeruutta muita ihmisiä ja koko elämää kohtaan. Tarkkavainuisena ihmisenä pyrit lopulta korjaamaan ihmissuhteissasi esiintyviä ongelmia muuntamalla oman käyttäytymisesi toisten odotusten mukaiseksi ja sitä kautta ikään kuin huomaamatta vaikuttamaan asioiden kulkuun."

"Kalojen intuitiivinen elämäntapa ja omaan alitajuntaan luottaminen olisi hallittava käytännössä ennen tämän elämän päättymistä. Niin kauan kun yrität järjellä selittää tekemisiäsi, tulet tuntemaan aggressiivisuutta avuttomia kalaihmisiä kohtaan. Mitä avuttomampi, sitä suurempi aggressio. Uskalla tunnustaa vihan tunteesi ja sitä kautta oma avuttomuutesi. Et uskalla vielä toimia intuitiosi pohjalta, vaikka tiedät sen olevan oikeassa. Kanssaihmistesi tehtävänä on toimia peilinäsi ja ottaa vastaan vihan tunteesi, vaikka ovatkin siihen syyttömiä. Olemalla tietoinen vihantunteestasi ja pystymällä lopulta jo aggression aikana tulemaan tietoiseksi vastapuolen syyttömyydestä voit kasvattaa henkistä  minuuttasi. Mitään muuta ei todellakaan tarvitse tehdä. Aggression kieltäminen on yhtä turhaa kuin syytösten suoltaminen. Vedät tällaisia avuttomia ihmisiä puoleesi ja koet vihantunteita juuri niin kauan, kun et uskalla itse tehdä sitä, minkä tiedät oikeaksi. Joka kerta syyttäessäsi jotain läheistäsi osoitat vain oman kyvyttömyytesi huolehtia itsestäsi. Ei ole lopulta lainkaan yksinkertaista antaa aggression nousta ilman syytöstä, mutta kokemuksesta tiedän sen mahdolliseksi."

"Tiedonhankkimiskyvyn lisäksi sinulla on uskomaton kyky myös oivaltaa millaista tietoa ihmiset milloinkin tarvitsevat ja missä muodossa. Tällainen käytäntöön soveltamisen lahja on omiaan herättämään luotta musta sekä sinua että sanojasi kohtaan. Sanomattakin on selvää millaista itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja itsesi kuuntelemisen kykyä ammattimaisen tiedonvälittäjän rooli vaatii. Siinä ei auta lähteä seurailemaan muiden ulkoisia reaktioita tai odotuksia vaan on tuotava sanottavansa esille juuri niin kuin se on tullakseen ja siinä mielentilassa kun sattuu itse sillä hetkellä olemaan. Ei juhlapuheen tarvitse olla iloinen ja räväkkä silloin, kun sinulla on hiljainen ja totinen olo, koska lopulta myös ihmisillä ympärilläsi on sama fiilis kuin sinullakin. Arvostamalla omaa fiilistäsi pystyt aina tuomaan esille sen mitä muut tarvitsevat (huom. ei mitä he odottavat) ja arvostuksesi nousee nousemistaan. Näin toimiessasi huomaat jossain vaiheessa jakavasi tietoa, jota et ole lukenut etkä kuullut aikaisemmin. Silloin välität tietoa korkeammilta tietoisuuden tasoilta ja se jos mikä vaatii todella suurta itseluottamusta: välittää tietoa joka ei ole todistettavissa."

 "Kotona tulet viihtymään vasta sitten kun sinun ei enää tarvitse olla siellä."

Flow-terveiset!

Huhuhhh ja oioioi.
Ei miulla oo mittään sanoja tälle olotilalle nyt.

Mie oon vaan tanssinu ja hengannu, fiilistelly, jammannu ja sanoinko jo tanssinu? Niin. Tanssinu. Soljunu, heilunu ja lillunu onnellisuuden olotilassa.

KXP, Minä ja Ville Ahonen, Rubik, Cat Power, Moderat. Pää kii, Loost Koos, My Bloody Valentine, Nick Cave. Rakkautta yhtä kaikki.

Odotettavissa vielä Public Enemy, Of Monsters And Men, Bat For Lashes, Grimes.

Jalka on mielenkiintoinen Pää Kii -keikalla jätkien keskellä ainoana ämmeliininä pittaamisesta. Mutta ei kun buranaa naamaan niin jaksaa jatkaa. Tunnustellaan oloja huomenna sitten kaikessa kokonaisuudessaan. Nyt ei ole aikaa pysähtyä.

Aamu ukkosen jälkeen.

Aamukahvia Kumpulassa ehdottomasta lemppari kupista.

Mentiin yöllä nukkumaan juuri kun ukkonen alkoi. Katseltiin tovi salamadiscoa ja kuunneltiin sähkövoimien purkautumista. Näin hassuja unia, heräsin ensimmäisen kerran seitsemän aikoihin mutta jatkoin unia kymmeneen.

Ulkona on pilvistä ja harmaata, vettä tihuttelee. Olisi aika Flown tänään. Join aamiaiseksi kurjan makuisia lääketippoja ja otin buranaa, josko tämän nihkeän flunssan saisi johonkin ruotuun, etteivät jalat ole heti ensimmäisen tunnin tanssimisen jälkeen keitettyä spaghettia. Herääminen tähän päivään on aloitettava nyt, sillä pelkkä ylös nouseminen ei riitä. Täytynee liikkua muutamien pakollisten etappien kautta vieden tavaroita ja hypäten suihkuun, jotta viikonlopun voi ju(h)listaa alkaneeksi.

Yllätystovereita ja rakkauden Kumpula.

Sielunsiskoni saapui eilen illalla Flow-aloituskonsertin jälkeen kanssani samaiseen yöpaikkaan. Vettä satoi kaatamalla, ukkosti. Istuttiin ouzo pullon kanssa tuuletusparvekkeella karistaen vanhaksi menneeseen lapin kulta pulloon. Nukuttiin kolmisteen siskonpedissä, mie keskellä!

Aamusta hypättiin Kallion kirjaston kautta Aleksis Kiven Kadulle jatkamaan kesken jääneitä aamukahveja. Kierrettiin kirpputorien kautta itsemme rautatieasemalle, jossa etsittiin kadonneeksi todettua laturia tuloksetta. Lienee koskaan mukana ollutkaan, tokaisi toverini. Liftauskyltti valmistui rautatieaseman ulkopuolella istuen, muuan nainen halusi ottaa meistä ja kyltistä kuvankin. Saatoin toverin oikeaan bussiin päästäkseen lähemmäs parempia liftausmestoja ja jatkoin Kaisaniemenpuistoon vain todetakseni kuinka lauseet "ei, en halua tsätätä. ei, en ole seuraa vailla. voisitko poistua." eivät menneet englannin kielellä jakeluun. Ignoraus, se toimii.

Kävin vaihtamassa lipun rannekkeeseen, jonka kyseinen vaihtaja jätti aivan liian löysäksi. Istuin hetken m-baaria vastapäätä miettien, missä yöni viettäisin. Oli luvattu järeää ukkosta ja sateita, joten tämä ei ollut nyt se hetki, kun hankin riippumaton ja vietän ulkoilmaelämää by myself. Lopulta löysin itseni onnellistumasta Kumpulasta kissaa ulkoiluttaen. Täällä on hyvä.

Puistosta tiketin kautta Flow'hun!

Puistohengailuja, tuulettimen alla makoilua, lähikuppiloita, elokuvia, ulkona syömistä, ratikkamatkoja, kissojen rapsuttelua, tovereiden näkemistä! Niistä on viimepäivät tehty.

Mie intuition johdattelemana olen nyt päätynyt hankkimaan Flow-festivaaleille lipun ja päättänyt seikkailla siellä tulevan viikonlopun. En ole koskaan ollut, joten kun nyt on viimeaikoina muutenkin elänyt "go with the flow!" -ajatuksella, niin ei liene paljon pieleen menevän. Mahtavia artisteja, ihmisiä ja uusia kokemuksia.

3096 päivää pysäytti elokuvateatterissa tänään. Mie olen ollut muutenkin hyvinkin pysähdyksissä viimepäivät, kun poskiontelot tuntuu elävän askelien tahtiin, eikä paine pään sisällä ole helpottanut. Ostin nenäkannun tänään ja jo muutaman käytön jälkeen on helpottanut. Tahdon välttää poskiontelotulehduksen ja antibiotit. Hankin myös erittäin pahan makuisia rohtoja, joita täytyy vesilasiin tiputella tippoina. Litku maistuu karmealta, mutta uskon niiden auttavan ja viikonloppuun mennessä olen taas elämäni kunnossa tanssimassa jalat keitetyiksi spagheteiks kietoutuneena onnellisuuteen.

Koin hyvin avaavia keskusteluita toverini kanssa tänään. Tähän hetkeen en voi sanoa muuta, kuin että saatuani toisen mahdollisuuden kaksi vuotta sitten elämäni kanssa, olen hyvin tyytyväisen onnellinen kaikesta tästä vapaudesta ja riippumattomuudesta. On onni olla olemassa ja jakamassa elämää siihen kuuluvien ihmisten kanssa.

Siirtymät.

Aikainen aamukahvi vihreävalkoisesta lehmäkupista Aleksis Kiven Kadulla.

Aurinko paistaa suoraan silmiin. Maukunakit makaa lattialla onnellisuuteen sekä tyytyväisyyteen kietoutuneina. Oli aikainen nousu tietämättömästä syystä. Keitin kahvin, poltin tupakan.

Siirsin elämäni eilen aamulla toverini luokse, jonka kissojen ystävänä hengailen nyt muutamat päivät hänen ollessa toisaalla. Pakkasin aamulla rinkkaa nuhaisen tukkoisena, eikä räkätauti yhtään siirtymisen hetkellä asiaa auttanut. Kallio oli täynnä ihmisiä, mie valuin pitkin Flemaria tuskaisen kuumuuden ja rinkan painon kanssa.

Soitin missä L seikkailee. Otin kankaan mukaan ja liikuin Kallio Blogfesteille. Vierailin Libertessä, jonka jälkeen löysinkin itseni M seurasta Konttiaukiolta dupsteppiä kuuntelemasta. Makasin asfaltilla onnellisuuteen kääriytyneenä, hetki täydellisyyttä. Kävelin rakot jalkoihin matkalla takaisin Linjoille fiilistelemään musiikkia ja ihmisiä. Sattumalta leiriydyimme kankaan kanssa toverini viereen, jonka seurasta onnellistuin hetken ennen siirtymistä kaupan kautta kissoja ruokkimaan.

Naapuritalosta illalla kotiin tullessa poltin alaoven kohdalla tupakan viimeisiä senttejä. Kohdalleni pysähtyy musta mies, joka kysyy saako tsätätä hetken. Lopulta hän oli kertonut kuinka haluaa harrastaa seksiä kanssani nyt asunnossa johon olen menossa ja tuli lähes iholle saakka. Käskin siirtyä kauemmas ja suksia vittuun tai tumppaan röökin sen naamaan, vaihtoehtoisesti huudan. Oli oma onnensa että totteli, eikä tarvinnut alkaa toimenpiteisiin. Kulttuurierot joo, mutta hei silti.

Ajattelin kokata sunnuntaisen brunssin tänään. En vielä tiedä missä ja kenelle. Lienee selviävän, kunhan muukin maailma herää.

Haetut olotilat Pietarista, check.

Kylmää kolme tuntia sitten kuppiin kaadettua "aamukahvia" pääkallokupista Pengerkadulla.

Sailor ohoi, tulipahan käytyä! Mikäli Ruotsinlaiva on kelluva juottola, niin mitä tuo halvan viinan ja janoisten sankareiden seilaava panopurkki sitten lieneekään?

Aamu venähti pitkäksi keskiviikkona. Istuin kampaajan käsittelyssä Vaasankadulla vasta kolmen jälkeen, vaihdoin rahaa Forexilla ja kävelin rakkoisten jalkojeni kanssa Iso Roballe Llamasiin, jossa tyypit jo odottelikin. Siirryttiini kävellen satamaan, kun miehet oli kävelyn kannalla eikä naisia kuunneltu. Me kiidettiin kun hullut, vaikka sporalla olisi päässyt paljon paremmin ja järkevämmin. Onneksi sentään myönsivät tappionsa ja naisten oikeassa olemisen. Pisteet pimpeille, vai miten se meni.

Hyttihän oli ikkunaton, se tosin sijaitsi upeasti kerroksessa 4, jossa sisäänkäyntikin. Miesten kertoman mukaan katseiden kääntäminen alkoi jo laivaan astuessa miehistön puolelta. Illalla jonotettiin buffettiin syömään pääsemistä, niin kaksi pikkutyttöä tuijotti meitä S kanssa valehtelematta kymmenen minuttia putkeen silmät suurina. Se oli jo kiusallista. Tosin, niin oli se olokin jonka buffetissa syöminen aiheutti. Mie sekosin niistä kaloista ja paahtopaistista, salaateista. Viini oli pettymys, mutta mitä voikaan odottaa ruokaan sisältyvältä "juo niin paljon kuin haluat" -hanaviiniltä. Onneksi oli omenamehua. Olihan se vodkat riipastava ennen ruokailun aloittamista, kun turhan fiinisti shampanjaa toisena vaihtoehtona oli.

Kannella laivan perällä fiilisteltiin elämää ja sulateltiin ruokapöhöä. Lopulta painuttiin maaten, jotta maihin jaksaa nousta aikaisin ja olla virkeänä. Yöni nukuin todella mainiosti yläpunkassa.

Aamiaista syötiin merirosvomaalausten keskellä. 100 ruplaa aamiaisesta, ei hullumpaa sanoisinko. Vaikkakaan eivät tienneet kananmunan olevan huomattavasti parempaa suolalla kuin ilman. Sorruin syömään yhden paahtoleivän ja pakko myöntää, että maustevoiden kanssa se oli syntisen hyvää. S heitti vahingossa kostona kahvit miun vaalealle hameelle kun olin ensin kaatanut kahviinsa triplamäärän sokeria. Löydettiin kadulta paikka josta sai kookosmaitoon tehtyä lattea ja voin kertoa menettäneeni sydämeni!

Kierreltiin vähän siellä ja täällä, pysyttiin kartallakin aikalailla! Yllättävän hyvin suuntavaisto säilyy ja oikeille kaduille löytää, kun on muutamia maamerkkejä ja löytyyhän kaupungista veden takia siltojakin. Joitakin ostoksia tein, en mitään mainitsemisen arvoisia. Pienen budjetin reissu kun oli ylipäätään muutenkin. Tein mie historiaakin juostessani bussiin! Sillä miehän en juokse. Ikinä.

Tapasin sattumalta laivalla Kanadasta kotoisin olevan pariskunnan, joka on nyt kolmannen kerran elämänsä aikana myyneet talonsa, ottaneet lopputilit töistä ja pyörät alleen, lähteneet polkemaan Eurooppaan. Ensimmäisellä kerralla päätyivät Lontooseen, toisella kerralla asettuivat Los Angelesiin ja nyt eivät tiedä mihin suuntaavaat. Ensimmäinen etappi on takana, Roomasta Venäjän kautta Suomeen. Mies opettaa joogaa, joten sunnuntaina aamulla olisi tarkoitus Eiran puistoon mennä muistaakseni kymmeneltä. Blogiaan voi seurata: http://www.myfiveacres.com/journal/

Eilisen aamun heräämisen jälkeen unta takana tämän aamuiset päiväunet mukaan lukien viisi tuntia. On todella flunssainen olo, joten ei auta kun keittää teetä ja yrittää syödä jotain.

Our drinking team has a sailing problem.

Aamukahvia suuresta Indiskan ruskeavihreästä teekupista Pengerkadulla.

Kiitos kysymästä, eilinen Helsinkiin saapuminen meni oikein mukavasti. Juna oli lähes aikataulussaan, onnitteluni VR, ette tosin vieläkään lunastaneet takaisin luottoani teihin. Pasilan asemalta kävelin monien tovereiden kotien ohitse Vaasankadulle syömään. Kotivaimo odottelikin jo paikan päällä. Syötiin mainiot soija-vuohenjuusto-hambbarit, suunnattiin Kallion Seurahuoneen terassille kaljalle. "Tässä yleensä törmää vaikka keihin tuttuihin" tokaisi kotivaimon tukipilari. Mie aattelin, että eipä varmaankaan, kunnes! J jonka olin viimeksi vuonna 2010 nähnyt kävelee tyttöystävänsä kanssa ohitse ja mie vaan katson ja mietin, arvon ja lopulta moikkaan, riemuisasti juoksen vastaan ja melkein hyppään syliin! Jumalauta sentään, ihan uskomaton sattuma. Kumpikaan edes asu kyseisessä kaupungissa. Kiitos Kallio. Mie arvostan taas yhden kerran enempi.

Päädyin Pengerkadulle yöksi. Toiseksikin. Rinkka on levitettynä olohuoneeseen ja täytyisi katsoa tavarat valmiiksi Pietarin reissua varten. Illalla klo 19 irtoaa laiva satamasta. Eilen kotivaimon kanssa kaljotellessa tapasin mimmeron, joka on Pietarista kotoisin, kertoi hyvät mestat joihin mennä ja mitä nähdä. Mie sain idean, että ostan numerosarjalla aukeavan lukon, pistän Fjällrävenin vetoketjut sillä yhteen niin eipähän lähde repusta tavarat kävelemään kaupungilla kulkiessa. Mikäli joku tahtoo etutaskusta tupakat ja sytkän viedä mukanaan, niin olkoot hyvä vaan. Samaisen tytön tavatessani tapasin toisen, joka leikkaa tukkani tänään. "Mie oon liikkeessä koko päivän, että tuu kun tuut." Näin elämä toimii. Viikonlopuksi menen toverin luo kissanvahdiksi. Juon viiniä lattialla maaten ja rakastan elämää. Ehkä kirjoitan pitkästä aikaan.

Illalla tuntui kurkku kipeältä. Laitoin kiinalaisen lääketieteen toverille viestiä, mitä mie teen, jotta saan tämän pahan pois ennen Pietariin saapumista. Stressi laukee, asiat järjestyy ja loma alkoi, niin flunssa iskee. Tämä on samainen laulu joka kerta, kun loma alkaa. Olen visusti noudattanut ohjeita:

Kamomillateetä, hunajaa ja vodkaa. Aamun aloitin kahvilla, vodkahöystön kera toki, sitähän määrättiin. Hieroin tiikeripalsamia kurkun ulkopuolelle. Kun juo kahvin kylmänä, niin kaunistuukin vielä. Niin sitä ainankin jaksaa uskoa.

Nyt suihkun kautta kampaajalle, jottei laiva satamasta lähde ennen miun saapumista kelluvaan juottolaan! Teippaan passin reiteen, rahat tisseihin kiinni ja kirjoitan postitusosoitteen permanenttitussilla vasempaan käteen, josko sitä menee suuressa kaupungissa ihan hukkaan, mitä sinällään voi jo odottaa.

Lähtö.

http://www.youtube.com/watch?v=8IydisW8iwU

"Silloin vapaus on ainut mitä käteen jää."

Aamukahvia pöllökupista Kortelahdenkadulla.

Miulla oli eilen aamulla kello yhdeksältä soimassa. Illalla ei tahtonut uni tulla, kun stressiä meinasi puskea ja lopulta heräsin aamulla katsomaan kelloa 07:28. Keitin aamukahvin, pakkasin / heitin menemään jäljelle jääneitä asioita. Auto oli haettavissa klo 11, enkä mie tienny missä mahtaa sijaita Hervannan vanha bensis. Mie seikkailin ja kyselin, lopulta löysin itseni oikean Nesteen pihaan. Tein tarvittavan "tsekkaa auto ennen liikkellelähtöä" -tarkastuksen ja soitin, ettei tankkia ole tankattu täyteen saakka edellisen jäljiltä. Olihan se, mutta mittaria luettiin väärinpäin, eikä missään ollut moisesta mainintaa. Hienoa autoteollisuus.

Lopulta miun muutossa oli ainoastaan miehiä auttamassa! Mie oon ihan äärimmäisen tyytyväinen ja kiitollinen jokaiselle kolmelle avusta, sillä ei eilisestä olis mitään tullu ilman teitä. J tuli ensimmäisenä ja saatiin kaikki huonekalut sijoiteltua ympäri Tamperetta. J lähti niin toinen J tuli tilalle. Kannettiin häkkivarastoon säkkejä ja laatikoita. P tarjos miulle kokkaamaansa ruokaa, kun olin unohtanut syödä koko päivänä ja lopulta oltiinkin yhdessä siivoamassa miun asuntoa! Ehdittiin juuri ja juuri palauttaa auto ennen ilta kahdeksaa, kun oltiin tumpattu viimeinen kuorma mm. siivoustarvikkeet vain toverin kodin olohuoneeseen. Seistiin vesisateessa bussipysäkillä, enkä totta puhuen muista milloin olisin ollut niin ryytynyt.

Näin aamutuimaan hyvin yöni nukkuneena olen jo ehtinyt roudata olohuoneesta tavarat häkkivarastoon, juoda aamukahvin ja soitella tarvittavia puheluita. En ehtinyt eilen Helsinkiin saakka, joten se päivä koittaa tänään. Täytyy käydä vielä rinkka läpi, hypätä suihkuun ja käydä pudottamassa edellisen kodin avaimet. Ottaa juna alle ja lähteä matkaan.

Ihana elämä.

Viimeisen yön paniikki.

Jäin miettimään asioita, joita on edelleen tekemättä ja "to do" -lista paisuu paisumistaan. Oman problematiikkansa asiaan tuo se, ettei paikka johon huonekalujen piti kaikkien mennä olekaan tyhjennetty, eikä siellä liiemmin tilaa löydy vaikka kuinka raivaisi. Nyt yritän parhaani mukaan saada huonekaluja sijoitukseen.

Saavuin juuri kotiin Lappeenranta reissulta ja olo on sen mukainen. Armoton ryydytys päällä. Miun yölliseen "to do" -listaan kuuluu mm. keittiön sekä kylpyhuoneen siivoaminen, kaappien pyyhintä ja pyykinpesu. Naapurit tulee rakastamaan miuta, kun pesen pyykkiä keskellä yötä, mutta tässä talossa kaikki on sallittua paitsi talon julkisivuun koskeminen. Jos miun yläkerrannaapuri saa sytytellä kämppäänsä tuleen muutamien viikkojen välein sekä juoda itsensä lähes päivittäin viinapsykoosiin, joka oikeuttaa huutamaan "mie tapan siut!" niin rappukäytävässä, kotonaan kuin pihallakin ilman seurauksia niin.. Kolmannessa kerroksessa on muuten bordelli, täällä myöskin on ihan ok kusta rappukäytävään tai olla keräämättä kaatuneita ranskalaisia hissin edestä, niin miulla on oikeus pestä pyykkiä ja soittaa siivousmusiikkia.

Huomenna saapuvasta muuttoavun laajuudestakaan ei ole mitään tietoa vielä. Yksi ihminen on varma tulija, loput saapuvat jos saapuvat. Miulla on pakettiauto varattuna 11-20, joten tuohon aikaväliin olisi sijoitettava kaikki tarvittavat menot, tulot ja säädöt. Todennäköisesti mie istun siinä illan viimeisessä junassa kohti Helsinkiä. Toivottavasti ennemmin kuitenkin päivällä/alku illasta liftaamassa.

Ei auta kun nousta ylös tästä kuningattaren nojatuolista ja aloittaa viimeiset velvollisuudet.

Päivää ennen.

Matka kohti päämäärättömyyttä on jo lähtölaskennoissaan. Puhutaan alle vuorokaudesta, riippuen siitä kuinka äkkiä saan huonekalut roudattua varastointiin huomenna, sekä asunnon siivottua. Tulen jättämään avaimet pöydälle, painamaan oven kiinni 75 litran Fjällräveniin elämä pakattuna. Heittäydyn Helsinkiin joko liftaten tai junalla, kaikki on vielä auki. 

Maalikuussa tein aarrekartan, joka pitää sisällään lauseita, jotka haluan ottaa mukaani tälle matkalle muistuttamaan tarkoituksesta elää hetkessä, nauttia täysillä ja olla murehtimatta liikoja.
"Kauneus kumpuaa sisältäsi!"
"Ihminen voi lukuisista syistä huolimatta herätä ymmärtämään, että hänen elämänsä suuntaa täytyy muuttaa. Ympäristö voi pitää sitä takinkääntönä."
"Minun elämäni, minun valintani."
"Huominen on nyt."
"Elämänlaatu etusijalle."
"Hyvä elämä on henkilökohtainen kokemus, jota ei voi määritellä ulkopuolelta."

Oli upeaa aloittaa kesäloma mökiltä, jossa on koko suku kokoontunut iloitsemaan toistensa seurasta. Kalakisoissa ei kaloja Saimaasta noussut kalapussiini, mutta väriä tarttui pintaan ja keskityinhän sentään lonkerotölkkien tyhjentämiseen.

Asfaltti kiitää tällä hetkellä allani. Lappeenrannasta Lahteen tänään. Ehkä kotiin illalla, viimeistään aamulla. Huomenna Kallio!

Rakkautta.