Kuka mie oon, mistä mie tuun. Mitä miun kuuluu tuntea.

Eilen illalla junailin itseni Tampereelle.
Tänään istuin keittiönpöydän ääressä ja itkin.
En niinkään surua tai iloa, helpostusta tai huojennusta. Kyyneleet vain tippuivat suoraan teekuppiin. Hetki ennen olin seisonut tupakalla vesisateessa teekuppi kädessä, villapaitaan ja huiviin kääriytyneenä kengät märkänä. Syksymood, ääneen todennut.

 

Olen koko päivän lukenut. Itsestäni. On ollut hieman vaikeaa sisäistää tätä kaikkea. Liikaa lauseita, jotka on itseltäni kirjoittamatonta ulosantia.  Kun mie tiedän ennen kuin sie tai kukaan muu tietää. Se on vaan tosi. Mie näen, kuulen, aistin ja tulkitsen.

"Jokaisella muodolla on oma symboliikkansa, jota sinä tietämättäsi tulkitset, ja suhtaudut sen mukaisesti ympäristöösi. Et siis lopulta itsekään pysty sanomaan, miksi joku asia ei ole kohdallaan, sinä vain tiedät sen. Onko siis mikään ihme, jos sinua katsellaan hiukan viistoon yrittäessäsi korjata tilannetta, joka näennäisesti on täysin kunnossa. Kun askendentti vielä liittyy ennen kaikkea ihmissuhteisiin, saattaa elämästäsi muodostua melkoinen taakka sinulle itsellesi. Seuratessasi ja korjatessasi läheisten ihmisten asioita saattaa oma elämä jäädä kokonaan elämättä, ja mitäs siitä voi muuta seurata kuin katkeruutta muita ihmisiä ja koko elämää kohtaan. Tarkkavainuisena ihmisenä pyrit lopulta korjaamaan ihmissuhteissasi esiintyviä ongelmia muuntamalla oman käyttäytymisesi toisten odotusten mukaiseksi ja sitä kautta ikään kuin huomaamatta vaikuttamaan asioiden kulkuun."

"Kalojen intuitiivinen elämäntapa ja omaan alitajuntaan luottaminen olisi hallittava käytännössä ennen tämän elämän päättymistä. Niin kauan kun yrität järjellä selittää tekemisiäsi, tulet tuntemaan aggressiivisuutta avuttomia kalaihmisiä kohtaan. Mitä avuttomampi, sitä suurempi aggressio. Uskalla tunnustaa vihan tunteesi ja sitä kautta oma avuttomuutesi. Et uskalla vielä toimia intuitiosi pohjalta, vaikka tiedät sen olevan oikeassa. Kanssaihmistesi tehtävänä on toimia peilinäsi ja ottaa vastaan vihan tunteesi, vaikka ovatkin siihen syyttömiä. Olemalla tietoinen vihantunteestasi ja pystymällä lopulta jo aggression aikana tulemaan tietoiseksi vastapuolen syyttömyydestä voit kasvattaa henkistä  minuuttasi. Mitään muuta ei todellakaan tarvitse tehdä. Aggression kieltäminen on yhtä turhaa kuin syytösten suoltaminen. Vedät tällaisia avuttomia ihmisiä puoleesi ja koet vihantunteita juuri niin kauan, kun et uskalla itse tehdä sitä, minkä tiedät oikeaksi. Joka kerta syyttäessäsi jotain läheistäsi osoitat vain oman kyvyttömyytesi huolehtia itsestäsi. Ei ole lopulta lainkaan yksinkertaista antaa aggression nousta ilman syytöstä, mutta kokemuksesta tiedän sen mahdolliseksi."

"Tiedonhankkimiskyvyn lisäksi sinulla on uskomaton kyky myös oivaltaa millaista tietoa ihmiset milloinkin tarvitsevat ja missä muodossa. Tällainen käytäntöön soveltamisen lahja on omiaan herättämään luotta musta sekä sinua että sanojasi kohtaan. Sanomattakin on selvää millaista itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja itsesi kuuntelemisen kykyä ammattimaisen tiedonvälittäjän rooli vaatii. Siinä ei auta lähteä seurailemaan muiden ulkoisia reaktioita tai odotuksia vaan on tuotava sanottavansa esille juuri niin kuin se on tullakseen ja siinä mielentilassa kun sattuu itse sillä hetkellä olemaan. Ei juhlapuheen tarvitse olla iloinen ja räväkkä silloin, kun sinulla on hiljainen ja totinen olo, koska lopulta myös ihmisillä ympärilläsi on sama fiilis kuin sinullakin. Arvostamalla omaa fiilistäsi pystyt aina tuomaan esille sen mitä muut tarvitsevat (huom. ei mitä he odottavat) ja arvostuksesi nousee nousemistaan. Näin toimiessasi huomaat jossain vaiheessa jakavasi tietoa, jota et ole lukenut etkä kuullut aikaisemmin. Silloin välität tietoa korkeammilta tietoisuuden tasoilta ja se jos mikä vaatii todella suurta itseluottamusta: välittää tietoa joka ei ole todistettavissa."

 "Kotona tulet viihtymään vasta sitten kun sinun ei enää tarvitse olla siellä."