Sailor ohoi, tulipahan käytyä! Mikäli Ruotsinlaiva on kelluva juottola, niin mitä tuo halvan viinan ja janoisten sankareiden seilaava panopurkki sitten lieneekään?
Aamu venähti pitkäksi keskiviikkona. Istuin kampaajan käsittelyssä Vaasankadulla vasta kolmen jälkeen, vaihdoin rahaa Forexilla ja kävelin rakkoisten jalkojeni kanssa Iso Roballe Llamasiin, jossa tyypit jo odottelikin. Siirryttiini kävellen satamaan, kun miehet oli kävelyn kannalla eikä naisia kuunneltu. Me kiidettiin kun hullut, vaikka sporalla olisi päässyt paljon paremmin ja järkevämmin. Onneksi sentään myönsivät tappionsa ja naisten oikeassa olemisen. Pisteet pimpeille, vai miten se meni.
Hyttihän oli ikkunaton, se tosin sijaitsi upeasti kerroksessa 4, jossa sisäänkäyntikin. Miesten kertoman mukaan katseiden kääntäminen alkoi jo laivaan astuessa miehistön puolelta. Illalla jonotettiin buffettiin syömään pääsemistä, niin kaksi pikkutyttöä tuijotti meitä S kanssa valehtelematta kymmenen minuttia putkeen silmät suurina. Se oli jo kiusallista. Tosin, niin oli se olokin jonka buffetissa syöminen aiheutti. Mie sekosin niistä kaloista ja paahtopaistista, salaateista. Viini oli pettymys, mutta mitä voikaan odottaa ruokaan sisältyvältä "juo niin paljon kuin haluat" -hanaviiniltä. Onneksi oli omenamehua. Olihan se vodkat riipastava ennen ruokailun aloittamista, kun turhan fiinisti shampanjaa toisena vaihtoehtona oli.
Kannella laivan perällä fiilisteltiin elämää ja sulateltiin ruokapöhöä. Lopulta painuttiin maaten, jotta maihin jaksaa nousta aikaisin ja olla virkeänä. Yöni nukuin todella mainiosti yläpunkassa.
Aamiaista syötiin merirosvomaalausten keskellä. 100 ruplaa aamiaisesta, ei hullumpaa sanoisinko. Vaikkakaan eivät tienneet kananmunan olevan huomattavasti parempaa suolalla kuin ilman. Sorruin syömään yhden paahtoleivän ja pakko myöntää, että maustevoiden kanssa se oli syntisen hyvää. S heitti vahingossa kostona kahvit miun vaalealle hameelle kun olin ensin kaatanut kahviinsa triplamäärän sokeria. Löydettiin kadulta paikka josta sai kookosmaitoon tehtyä lattea ja voin kertoa menettäneeni sydämeni!
Kierreltiin vähän siellä ja täällä, pysyttiin kartallakin aikalailla! Yllättävän hyvin suuntavaisto säilyy ja oikeille kaduille löytää, kun on muutamia maamerkkejä ja löytyyhän kaupungista veden takia siltojakin. Joitakin ostoksia tein, en mitään mainitsemisen arvoisia. Pienen budjetin reissu kun oli ylipäätään muutenkin. Tein mie historiaakin juostessani bussiin! Sillä miehän en juokse. Ikinä.
Tapasin sattumalta laivalla Kanadasta kotoisin olevan pariskunnan, joka on nyt kolmannen kerran elämänsä aikana myyneet talonsa, ottaneet lopputilit töistä ja pyörät alleen, lähteneet polkemaan Eurooppaan. Ensimmäisellä kerralla päätyivät Lontooseen, toisella kerralla asettuivat Los Angelesiin ja nyt eivät tiedä mihin suuntaavaat. Ensimmäinen etappi on takana, Roomasta Venäjän kautta Suomeen. Mies opettaa joogaa, joten sunnuntaina aamulla olisi tarkoitus Eiran puistoon mennä muistaakseni kymmeneltä. Blogiaan voi seurata: http://www.myfiveacres.com/journal/
Eilisen aamun heräämisen jälkeen unta takana tämän aamuiset päiväunet mukaan lukien viisi tuntia. On todella flunssainen olo, joten ei auta kun keittää teetä ja yrittää syödä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti