Asumiskuviot on olleet hyvinkin tapetilla tässä viimeaikoina ja etenkin päivinä.
Mie olen elämäni aikana asunut kolmessatoista eri osoitteessa. Maalta kaupunkiin. Valto Käkelän Kadulla 50 hengen kommuunissa, Mäkelänkadulla kaksiossa hyvin muistojen kera, Lapintiellä vanhassa saippuatehtaassa, Neljännellä linjalla katastrofiin saakka, Leiviskätiellä couch surfingin kulta-aikaan kuin Hämeenpuistossa hovin ja palvelijoiden sisäänkäyntien keskuudessa. Ja niin monessa muussa. Viimeisimmässä osoitteessa sijaitsi bordelli kolmannessa kerroksessa, yläkerrassa asui naapuri joka joi itsensä viinapsykoosiin lähes päivittäin, sytytteli asuntoaan tuleen aika ajoin, naapurit tappeli vasten miun ulko-ovea ja hallitukseen oli valittu pelkkiä toisten asioihin puuttujia. Syvät pahoittelut siitä, että pyörä oli ylimääräisellä lukolla kiinni omassa ranskalaisessa parvekkeessani ja jouduitte hallituksen voimin seisomaan parvekkeeni alla miettien, mitä tehdä tälle elämiänne järisyttäneelle tilanteelle. Kiitos ilmoitustaululla ja lopulta pyörässäni kiinni olleesta lapusta.
Ensin oli tarkoitus muuttaa Tahmelaan, jonka kariuduttua sitten otin elämän suunnaksi kodittomuuden, sanoin itseni irti työstä ja heittäydyin tähän vapauteen. Oli tarkoitus muuttaa vähäinen omaisuuteni sekä itseni Koskipuiston tuntumaan, onnellistua kämppiksen kanssa ja rakentaa rakkauden täytteinen koti. Mutta toistamiseen kaikki meni puihin. Tälläkin kertaa asioita, joihin en voi itse vaikuttaa vaan ne langat ovat aivan muiden ihmisten käsissä. Nyt ihmisen, joka ei ole edes tavannut miuta, mutta on päättänyt valita jo menetetylle kämppikselle asuintoverin. Ei kukaan vain voi tehdä niin, vaikka istuisi kuinka suuren ja valtaisan rahakirstun tai minkä tahansa moisen päällä. Ei raha ole valtaa tässä kohdin. Jokaisen koti on pyhä paikka, eikä sinne voi muuttaa kukaan, jota ei ole itse sinne halunnut. Onhan tupakointi maailman suurin ja pahin asia, ilmeisesti se määrittelee ihmiset hyvyyteen ja pahuuteen, tämän keissin pohjalta ainankin.
Tavarat häkkivarastosta täytyisi siirtää toiseen, sillä varastointiaika päättyi lyhyeen. En tiedä mistä lainaan autoa, asia olisi hoidettava mahdollisimman pian. Kanille täytyisi hankkia uusi sijoituspaikka, tai vaihtoehtoisesti tehdä lapaset. Kissat onneksi ovat onnellisesti sijoitusperheessä. 1½ viikon päästä alkaa maanantaista keskiviikkoon oleva koulu Etelä-Kurjalassa, treenit syyskuun alussa palaavat aikatauluun Tampereella. Onneksi pian on syyskuun loppu ja voin viikon rentoutua Turkissa.
Olisi mahdollisuus muuttaa toverin kanssa asumaan kotiin, joka yhdessä voitaisi valita. Täytyisi ensin käydä omia tunteita ja ajatuksia läpi, tai olenhan tässä sitä projektia tehnytkin. Kelannut ees sun taas. Voisipa tunteilleen hankkia paikoillaan pysyvät filtterit. Olla heilumatta, kellumatta, liitelemättä ja palaamatta. Mutta. Heikkoja kohtia. En voi kuin myöntää ja myötäillä.
Kosmetologisisko sai juuri valmiiksi kasvohoitoni. Poltan syntisen tupakan, hyppään suihkuun ja otan rennon rämän Peugeotin alleni suunnatakseni toverin luo viettämään perjantaita. Lappeenranta, voihan.
Täytyisikö hankkia koti vaiko vain seilata, lillua, kellua ja antaa virran viedä? En tiedä. Todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti