tiistai 20. elokuuta 2013

Takaisin kotona.

Aamukahvia sinisestä Taika-sarjan suuresta kupista Kortelahdenkadulla.


Torstaista maanantaihin aikaväli Lappeenrannan seudulla otti ja sujahti hetkessä.
Toverini luona ehdin yökyläillä, katsottiin 21 tapaa pilata avioliitto. Hän itsehän on ehtinyt juosta alttarille saakka ja odottaa toista lastaan, mie vieressä hihittelen ainankin lähes koskemattomana.  
7. Hanki päihdeongelma 19. Epäile 3. Päätä toisen puolesta 11. Ripustaudu 4. Kontrolloi 



Lauantaina ihanainen Lontoosta kotiin käymään tullut isosiskoni järjesti illanistujaiset. Meitä oli alta kymmenen henkeä. Istuttiin terassilla, poltettiin laittoman paljon tupakkaa, viinitonkat tyhjeni kohtuullisen hyvin ja onnistuin kodasta sisälle kiirehtiessäni kompastua ihka elävään mäyräkoiraan, jonka seurauksena telemarkkasin kivetykselle taittaen vasemman nilkkani. Samainen nilkka, joka muutama hetki taaksepäin oli Flow'ssa joutunut kovaan kohteluun. Mustelmat edelleen muistuttaa. Nyt ei tullut liiemmin tapaturmajälkiä, mutta kipua ja ongelmia nilkan taittamisen suhteen kylläkin.

Eilen sitten palasin takaisin Tampereelle. Lainasin isältä sielukasta autoa, pakkasin matkalaisia kyytiin Lappeenrannasta ja painoin kaasua. Olo oli kuin treffeille menevällä, miun vatsa oli täynnä perhosia ja jännitystä ilmassa. Suuri kaipaus kaupunkiin, joka on koti ja etenkin kotivaimoa, jonka luokse itseni majoitin.

Hain rinkkani menetetyn kämppiksen luota eilen. Loppuviikostahan selvisi, etten voi viedä tavaroitani hänen häkkivarastoonsa kuten oli suunniteltu. Sillä tämä vuokraisännän valitseman kämppiksen vanhemmat raahaavat hänen tavaransa sinne varastoitumaan ja hän voi sitten joskus maailmalta asuntoon saavuttuaan katsoa varastosta käsin tavarat mitkä haluaa taloon saakka viedä. Näin ollen olen taas ilman varastoa. Sielunsisko muuttaa kuun lopussa pois kodistaan, jossa tällä hetkellä huonekalut sijaitsevat. Huomenna isä ajaa Lappeenrannasta ja tulee hakemaan kaikki tavarat porukoiden aittaan, kun ei näistä sijoituksista nyt tahdo tulla mitään. En tiedä milloin kodittomuus päättyy, mutta eipähän tarvitse stressata siitä, että onko varastointiaika nyt 3 viikkoa vaiko 3 kuukautta. Ei enää jalkojen alta mattojen vetoa sen suhteen. Kanin haen hoidosta ja rakennen sille mökin takapihalle, niin voi onnellisena syödä ruohoa ensilumiin saakka.

Tasan viikon päästä on toinen koulupäivä meneillään. Miuta jännittää pahaan oloon saakka. Millä keinoilla mie saan oman villin itseni kesytettyä koulumoodiin?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti